Magian historiaa: taikamerkit

Oletko huomannut vanhan rakennuksen seinässä, oven yläpuolella, ovessa tai kynnyksessä outoja piirroksia, jotka muodostuvat toisiaan risteävistä viivoista? Näitä piirroksia voi olla myös vanhojen esineiden pohjissa. Kyse saattaa olla taikamerkeistä, joilla on pyritty suojaamaan rakennusta ja sen sisältämiä eläimiä tai ihmisiä pahalta magialta. Taikamerkkien takana on symboliikkaa, jonka niiden piirtäjät ovat tunteneet erinomaisesti. Symbolien terävät kulmat ovat toimineet piikkeinä vasten pahaa ja usein ne saattavat osoittaa kohti pohjoista, ilmansuuntaa josta pahuuden katsottiin tulevan. Taikamerkit kaiverrettiin puukolla niin, ettei puukkoa saanut kertaakaan nostaa alustasta. Näin varmistettiin, että symboliin latautui mahdollisimman paljon suojaavaa tai vahingoittavaa voimaa. Taikamerkkejä piirrettiin usein vuotuisjuhlien, kuten pääsiäisen tai juhannuksen, aikaan. Tuolloin pahat voimat olivat liikenteessä, joten niiltä tuli suojautua asiaankuuluvin menoin.

Kaikista vanhimpia ihmisten piirtämiä näyttäisivät olevan ristit ja viisikannat. Ristillä ei välttämättä ollut suoranaista yhteyttä kristinuskoon, vaan tämä symboli on pitkään kuvastanut ihmisen tarvetta vaikuttaa magialla näkyvään maailmaan. Kirkon ja kansanuskon välinen suhde ei ole ollut jyrkkien vastakohtaisuuksien sävyttämää, sillä kirkko omaksui usein kansan käyttämiä symboleita. Keskiajan kirkkorakennuksista voidaan esimerkiksi löytää viisikantoja, jotka nykyajan mielikuvissa yhdistyvät enemmän Paholaiseen ja metallimusiikkiin.

Risti ja viisikantoja oven ulkokamarassa suojaamassa taloa pahoilta voimilta. Kuva: Suojärvi, Pekka Murron talo. Kuvaaja Auvo Hirsjärvi.

Rakennusten seinien lisäksi taikamerkkejä voitiin piirtää esimerkiksi aseeseen, jolloin sillä sai paremmin saalista. Maitotuotteisiin liittyvät esineet, kuten kirnut, voitiin niin ikään suojata (naapurin) pahalta silmältä piirtämällä niiden pohjaan taikamerkin. Kurkijoella taas kevätkylvön aikaan ensimmäisenä ajettiin pelolle viisikantamerkki auralla, jotta pelto olisi tuottanut mahdollisimman paljon viljaa. Eläimet suojattiin myös taikamerkein. Esimerkiksi viisikannan piirtäminen tallin tai navetan kattoon on suojannut eläimiä painajaiselta eli maralta ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Satakunnassa lehmiä laskettaessa laitumelle kellolehmän sorkkaan kaiverrettiin puukolla viisikanta, jolloin koko lauma oli suojeltu.

Puumerkit ovat olleet symboleita, joilla ihmiset ovat merkinneet omistajuutensa tai tekijyytensä esineisiin ja asiakirjoihin aukikirjoitetun nimen sijaan. Talolla tai suvulla on voinut olla oma puumerkkinsä, johon seuraava polvi on lisännyt esimerkiksi muuhun kuvioon sopivan viivan. Puumerkkien ja taikamerkkien välinen suhde ei ole yksiselitteinen eikä aiheesta ole kattavasti ainakaan toistaiseksi tehty akateemista tutkimusta.

Joissain tapauksissa taikamerkki on voinut siirtyä talon puumerkiksi eli omistusmerkiksi. Esimerkiksi Satakunnasta tunnetaan nimeltä tiettyjen henkilöiden puumerkkeinä ainakin hakaristi ja viisikanta. 1800-luvulta lähtien puumerkeissä alettiin siirtyä symbolisista puumerkeistä latinalaisista kirjaimista muodostettuihin monogrammeihin. Puumerkeistä kuulee usein sanottavan, että kyseessä olisi lukutaidottoman kansanosan tapa merkitä itsensä asiakirjoihin. Toisaalta varmasti kirjoitustaitoisten henkilöiden, kuten pappien, tiedetään merkinneen joskus itsensä puumerkillä asiakirjoihin, joten kyseessä on todennäköisemmin kulttuurinen tapa kuin lukutaidottomuuden tuottama tarve. 

Lähteet:

Turun Sanomat 2007: Pakanalliset taikamerkit vaelsivat nykyajan merkityksiin.

Ekko, Paavo O. 1984: Puumerkit ja riimut menneisyyden avaimina.

Haltsonen, Sulo 1936: Suomalaisista taikamerkeistä: kansatieteellinen tutkielma. http://fennougrica.kansalliskirjasto.fi/handle/10024/89795

Kuvalähde: Finnish Heritage Agency, National Library of Finland: https://www.europeana.eu/portal/fi/record/2021009/M012_KK1899_241.html