Päättömät kummitukset

Vironkadulla Helsingissä sijaitsee talo, jonka kulmahuoneistoa on korotettu historiansa aikana yhdellä kerroksella. Osoite on ollut aiemmin muun muassa Helsingin yliopiston hallinnassa ja sinne on majoitettu tutkijoita sekä oppiaineiden henkilökuntaa. Nykyään talo on remontin jälkeen palautettu alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, asuinrakennukseksi. 

Talossa on kerrottu etenkin Helsingin yliopiston aikana kummallisista tilanteista. Hissin kerrotaan liikkuneen itsekseen, pysähtyneen johonkin talon kerroksista ja hissin ovien avautuneen ilman, että kukaan on tullut ulos tai mennyt sisään. Illalla tutkijat ovat jättäneet paperinsa siistiin järjestykseen työpöydälleen, mutta aamulla heidän tullessa töihin, ovat paperit olleet sekaisin pitkin pöytiä. Kokouksia on ollut hankala pitää, kun talosta on kuulunut selittämätöntä huonekalujen raahaamiselta kuulostavaa ääntä. Etenkin talossa työskennelleet naiset ovat kuulleet koputusta työhuoneidensa ikkunoista ja putkistoista, aivan kuin joku yrittäisi kiinnittää heidän huomionsa. Kerran talon suihkussa siellä peseytymässä ollut nainen pelästyi sydänjuuriaan myöten: hänen viereensä oli ilmestynyt vanhanaikaiseen pukuun pukeutunut nuori mies, joka piteli irtonaista päätään kainalossaan.

Osoite Vironkatu 1 kuvattuna vuonna 1961. Constantin Grünberg, Helsingin kaupungimuseo. Helsinkikuvia.fi

Kuka tämä omituinen mies menneisyydestä oikein oli? Kummitusta kutsutaan päättömäksi Aleksiksi, ja on hänestä useampiakin näköhavaintoja. Häneen liitetään kaksi erilaista taustatarinaa. Kruununhaassa, lähellä Vironkatua, sijaitsi aikoinaan venäläinen sotilasmakasiini ja upseerien asuintalo. Aleksin on ajateltu olleen sotilas, joka eräänä iltana seurasi mielitiettyään tämän kotiin Vironkadulle. Aleksi olisi tarinan mukaan nähnyt, että hänen morsiamellaan olikin jo aviomies ja suruissaan hirttäytynyt talon ullakolle. Toisen tarinan mukaan Aleksi olikin Vironkadulla asuva merimies, joka oli tullut meriltä kotiin. Lämpöisen kotilieden sijaan hän löysikin vieraan miehen vaimonsa kanssa heidän aviosängystään ja päätyi samaan loppuratkaisuun kuin ensimmäisessä tarinaversiossa. Tämän takia hän edelleen vaeltaa Vironkadulla pää kainalossa, ja pyrkii omalla tavallaan lähestymään nuoria naisia.

Päättömistä kummituksista kerrotaan tarinoita eri puolilla maailmaa. Nebraskan Redington on noin tuhannen asukkaan pikkukylä, jossa tapahtui kammottava ryöstömurha syyskuun lopulla vuonna 1883. Ryöstömurhan seurauksena murhaaja leikkasi uhrin pään irti tämän ruumista. Pian alettiin kertoa, että murhapaikkana olleessa mökissä kummittelee. Lisäksi uhrin kerrottiin ratsastavan päättömänä valkoisella hevosella murhan vuosipäivänä, joskin ainakin erään kerran kyseessä olivat pilailutarkoituksessa ratsaille lähteneet nuoret miehet.

Vironkadun Aleksi ei ilmeisesti ollut erityisen kiinnostunut ratsastamisesta, toisin kuin toinen päätön kummitus, Prahassa vinhaa vauhtia ratsastava temppeliherran aave. Hänenkin hevosensa on väritykseltään kalmolle sopivasti valkoinen. Temppeliherran uskotaan lopettavan vuosisatoja jatkuneen ratsastuksensa Prahan vanhan kaupungin kujilla, kunhan joku pistää häntä sydämeen tämän omalla miekalla – tosin toisen tarinan mukaan temppeliherran hevosta pitäisi pistää. Joku on mahdollisesti tässä onnistunutkin, sillä viime aikoina temppeliherrasta ei ole tehty yhtä paljon näköhavaintoja kuin aikaisemmin. Antoine P. Borg pohtii blogissaan temppeliherran katoamisen johtuvan siitä, että kujan, jolla hänen on kerrottu ratsastaneen, ovat nykyään vallaneet pubit ja turistit. Kuja on meluisa ja täynnä humalaisia ihmisiä, joten kummituskaan ei siellä viihdy. Toisaalta tarina ei kerro, josko temppeliherra olisi jälleen havaittu koronarajoitusten hiljennettyä Prahankin öiset kadut.

Kummitustarinat tuovat lähiseutuun jännittävän näkökulman, vaikka kummituksiin sinällään ei uskoisikaan. Mikäli tiedät tai olet kuullut pääkaupunkiseutuun liittyvästä kummitustarinasta ja haluat jakaa tarinasi, voit lähettää sen osoitteeseen obskuriteettikabinetti[at]gmail.com. Tarinaa käytetään mahdollisesti tulevan kummituksista kertovan tietokirjan aineistona ja siinä tapauksessa otan yhteyttä tarinan lähettäjään.

Lähteet:

Kairulahti, Vanessa ja Karolina Kouvola. 2018. Helsingin henget: Opas aaveiden pääkaupunkiin. SKS.

Helsingin venäläiset varuskuntarakennukset 1917 ja suomalainen varuskunta 1918 – Svinhuvfud

The Headless Ghost of Redington, Nebraska | History Nebraska

The Headless Templar of Prague 

Rautateiden aaveet – tiedätkö hyvän kummitustarinan?

Kummitusjunat ovat tuttuja monista huvipuistoista. Niiden matkassa pääsee näkemään enemmän tai vähemmän pelottavia hahmoja ja kokemaan aitoa camp-henkistä ilottelua Halloween-henkisissä kulisseissa. Ympäri maailmaa kerrotaan kuitenkin myös kummitusjunista, joiden mukana matkaa henkiä tuonpuoleisesta vailla määränpäätä.

Yksi kuuluisimmista kummitusjunista on Abraham Lincolnin ruumista kuljettanut hautajaisjuna, jonka kyyditsi edesmennyttä presidenttiä ja hänen muutamaa vuotta aikaisemmin kuolleen poikansa ruumista haudattavaksi Washingtonista Springfieldiin vuonna 1865. Lincolnin lesken vastustuksesta huolimatta juna lähti Washingtonin asemalta 24. huhtikuuta ja kulkien Baltimoren, Philadelphian, Harrisburgin, New York City, Albanyn, Buffalon, Clevelandin, Columbuksen, Indianapoliksen ja Chicagon halki se saapui viimein Springfieldiin 3. toukokuuta. Hautajaisjunan tarkoituksena oli näyttää salamurhan uhriksi joutuneen presidentin arkku kunniavartiossa reitin varrella olevissa kaupungeissa. Hautajaissaattue sai paljon huomiota ja ihmiset kokoontuivat kaikissa osavaltioissa vuorokauden ajasta riippumatta osoittamaan kunnioitustaan Lincolnille rautatien varrelle.

File:LincolnTrain.jpeg
Presidentti Abraham Lincolnin ja hänen poikansa ruumiita kuljettaneen junana veturi. Kuva: Wikimedia Commons.

Hautajaisaattueen reitin varrella elävät ihmiset ovat raportoineet vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeen nähneensä tai kuulleensa Lincolnin hautajaisjunan kulkevan raiteita pitkin historiallisena vuosipäivänä. Kellot pysähtyvät kummitusjunan viilettäessä ohi äänettömästi jääkylmiksi muuttuneita raiteita pitkin. Raiteiden siirtäminenkään ei vaikuta junan kulkuun, sillä sen kerrotaan kulkevan tismalleen samaa reittiä kuin vuonna 1865, oli reitillä nykyään raiteita tai ei. Vaunuihin sisälle nähneet ihmiset ovat kuvailleet, miten arkkua vartioivat nykyään luurangot, joilla on päällään vanhanaikainen sotilasunivormu. 

Myös meillä Suomessa kerrotaan juniin liittyvistä henkimaailman olennoista. Kerrotaan, että viimeiseen Z-junaan Lahdesta Helsinkiin nousee usein Mäntsälän asemalta valkoisiin pukeutunut nainen, joka istuutuu aina samalle paikalle. Joka kerta, kuin konduktööri kysyy naiselta matkalippua, tämä katoaa kuin ei olisi koskaan junaan astunutkaan. Jostain syystä tämä valkoasuinen nainen näyttäytyy ainoastaan naiskonduktööreille. Mäntsälän asema on avattu käyttöön vasta vuonna 2006, joten kyse ei ole yhtä vanhasta kummitustarinasta kuin Abraham Lincolnin osavaltioiden läpi edelleen kulkeva hautajaissaattue.

Rautateillä kummittelevat siis sekä tuonpuoleiseen jo siirtyneet että kokonaiset veturien vetämän junat vaunuineen. Kummitustarinat kiinnostavat myös heitä, jotka kummituksiin eivät sinällään uskoisikaan. Ne kertovat kuitenkin omalla tavallaan selittämättömistä kokemuksista, jotka liittyvät usein paikan historiaan tai siellä eläneisiin ihmisiin. Mikäli tiedät tai olet kuullut erityisesti pääkaupunkiseutuun liittyvästä kummitustarinasta ja haluat jakaa tarinasi, voit lähettää sen osoitteeseen obskuriteettikabinetti[at]gmail.com. Tarinaa käytetään mahdollisesti tulevan kummituksista kertovan tietokirjan aineistona. Tässä tapauksessa otan yhteyttä tarinan lähettäjään ennen tarinan julkaisua.

Lähteet Lincolnin kummitusjunasta:

http://agraveinterest.blogspot.com/2013/04/lincolns-phantom-train.html

https://seeksghosts.blogspot.com/2014/11/lincolns-phantom-train.html

Talo, jonka salaisuuksia edes itse Houdini ei pystynyt ratkomaan

1800-luvun lopulla aloitettu rakennus, joka ei koskaan valmistunut. Talon sisällä lukuisia portaita ja käytäviä, jotka päättyvät ei-mihinkään, avautuvat suoraan metrien syvyiseen pudotukseen tai nousevat kohti kattoa, jossa ei ole ovea. Kuulostaako monimutkaiselta? Sitä nimenomaan Winchester Mystery House on. 

Winchester House 910px.jpg
Winchester Mystery House, alkuperäiseltä nimeltään Llanada Villa, kätkee sisällensä kaksikerroksinen vanhemman talon.

Winchester Mystery House sijaitsee San Josen kaupungissa Kalifornian osavaltiossa. Sen rakennutti huomattavan varakas nainen nimeltä Sarah Lockwood Pardee Winchester. Raha ei kuitenkaan pelastanut Sarahia henkilökohtaisilta menetyksiltä. Hänen myöhempää elämää määrittelivät kaksi suurta tragediaa: hänen tyttärensä Annie menehtyi lapsuudentautiin ja hänen miehensä kuoli tuberkuloosiin. Sarahin mies ei ollut kukaan muu kuin William Wirt Winchester, Winchester-kiväärisuvun nuorimmainen. Hänen kuollessaan Sarah peri suvun omaisuuden, jonka avulla hän alkoi toteuttaa visiotaan suuresta talosta vuonna 1884. Sarah kuoli kolmekymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin rakennuttamassaan kodissa, joka ei ollut vielä tuolloinkaan valmistunut.

Portaat, jotka eivät johda mihinkään.

Sarahin pakkomielteisen rakentamisen taustalla oli ilmeisesti erään meedion hänelle henkimaailmasta tuoma viesti. Tämän viestin mukaan Sarahin epäonni, varhain menehtynyt tytär ja mies, johtuivat kirouksesta, jonka Winchesterin aseilla surmatut henget olivat langettaneet hänen päällensä. Henget janosivat kostoa, sillä Winchesterin suku oli tienannut omaisuutensa heidän kuolemallaan. Hyvityksenä hengille Sarahin tulisi rakentaa talo. New York Timesin artikkelin mukaan Sarah oli kertonut ystävilleen, että henget olivat kertoneet hänelle kaiken olevan hyvin niin kauan kuin talosta ja sen pihamaalta kuului vasaran pauke. 1800-luvun lopulla spiritistiset istunnot olivat suosittuja ja hengiltä pyydettiin muun muassa neuvoja omaan elämään. Sinällään Sarahin mahdollinen käynti meedion luona ei siis poikennut aikakaudelle tyypillisistä harrastuksista. 1800-luvun lopulla kiväärien valmistamista ei kuitenkaan pidetty yhtä tuomittavana kuin nykypäivänä, vaan ne olivat elinehto selviytymiseen esimerkiksi erämaaolosuhteissa. Tämä herättää ajatuksen siitä, oliko perimmäinen syy valtavaan rakennusurakkaan lopulta sittenkään syyllisyydentunto?

Sarah oli ostanut pian miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1886 San Josesta kahdeksan huonetta käsittävän kaksikerroksisen talon, jota hän alkoi hiljalleen laajentaa. Kaksi vuotta myöhemmin Sarahin sukulaistyttö muutti hänen luokseen asuen ympärille rakentuvassa talossa Sarahin kanssa vuoteen 1903 ennen kuin hän meni naimisiin ja jätti Sarahin asuttamaan taloa yksin. Sarah itse ei mennyt koskaan uudelleen naimisiin miehensä kuoleman jälkeen, vaikka varakkaalla perijättärellä olisi varmasti ollut ottajia. Winchester Mystery House, joka tunnettiin vuosisadan alussa nimellä Llanada Villa, sortui osittain neljännen kerroksen kohdalta Kalifornian suuressa maanjäristyksessä vuonna 1906. Taloa oli rakennettu kuumeisesti vuosina 1890-1900, jolloin se oli osittain kohonnut seitsemään kerrokseen asti. Joidenkin lähteiden mukaan Sarah piti maanjäristyksen tuhoja merkkinä hengiltä, joiden mielestä talo olisi ollut tuolloin liian lähellä valmistumista. Eihän taloa oltu rakennettu yhtä intensiivisesti kuin aikaisemmin kuuden vuoden aikana.

File:Toilet door, WMH.jpg
Talon wc-tilan ovi oli korvattu ikkunalla, jotta wc-tiloissa ei voisi tapahtua mitään ikävää kenenkään huomaamatta.

Talossa toistuu omituisten käytävien ja portaikkojen lisäksi numero 13. Esimerkiksi kylpyhuoneita talossa on tasan 13 kappaletta. Henkien hyvittely saattaa liittyä talon sisätilojen omituiseen arkkitehtuuriin. Uskomuksen mukaan aave ei voi kulkea talossa, jos siellä muutetaan jotain tai käytävät eivät johda mihinkään huoneeseen. Talon korkein torni on seitsemänkerroksinen ja pinta-alaltaan se on 24 000 neliömetriä. Se on salakäytävien puhkoma ja kalliita tiffany-lasein varustettuja ikkunoita on sijoitettu Sarahin toiveesta paikkoihin, joihin ei koskaan paista aurinko eivätkä ikkunalasit pääse näin ollen koskaan oikeuksiinsa.

Talo oli kuitenkin omana aikanaan hyvin moderni. Talossa pääsi nauttimaan lämpimästä suihkusta ja keskuslämmitys piti huolen etteivät varpaat palelleet talvella. Lämpimillä lattioilla tepsutellessa täytyi kuitenkin olla tarkkana, sillä talosta löytyy muun muassa ovi, joka johtaa suoraan neljän ja puolen metrin pudotukseen pihamaan kasvillisuuteen. Suuresta koostaan huolimatta taloon ei koskaan tehty virallisia arkkitehtuuripiirustuksia tai muita suunnitelmia – tai ainakaan niitä ei ole säilynyt. Jotkut ovatkin arvelleet, että oudoilta vaikuttavat ratkaisut johtuisivat ainakin jossain määrin arkkitehdin katseen puutteesta.

Talon tulisijat ovat runsaasti koristellut.

Sarahin kuoleman jälkeen seuraavana vuonna John ja Mayme Brown asettuivat taloon. Heidän tarkoituksenaan oli avata pihamaalle vuoristorata, mutta pian he huomasivat että kävijöitä kiinnosti enemmän itse talo kuin mahdollinen huvilaite. Niinpä he alkoivat pitää talossa esittelykierroksia ja talon maine kummitustalona alkoi levitä. Jo rakennusvaiheessa työmaalla työskennelleet kertoivat Sarahin pitävän joka yö spiritistisiä istuntoja, joissa hän kutsui luokseen hyviä henkiä pyytääkseen heiltä ohjeita talon rakentamiseen. Sarahin kerrottiin nukkuvan joka yö eri huoneessa, jotta henget eivät löytäisi hänen luokseen yöllä. Toisaalta Sarah kohteli palveluskuntaansa hyvin eivätkä he puhuneet emäntänsä tavoista mitään ulkopuolisille edes tämän kuoltua.

Nimen Mystery House talolle antoi kuitenkin kukapa muukaan kuin suuri taikuri Harry Houdini, joka turhaan yritettyään ratkoa Halloween-yönä vuonna 1924 talon paranormaaleita ilmiöitä ammattitaidollaan julisti sen olevan todellinen “mystery house.” Taskulamppukierrokset ja behind-the-scenes-kierrokset talossa alkoivat todenteolla 1980-luvulla. Talon maine kasvoi entisestään ja vuonna 2018 talon omistajattaren elämästä kertova elokuva Winchster julkaistiin pääosanäyttelijänä aina loistava Helen Mirren.

Lähteet:

Goldstein, Diane, et al. 2007: Haunting Experiences : Ghosts in Contemporary Folklore, Utah State University Press.

winchstermysteryhouse.com

https://www.vanityfair.com/hollywood/2018/02/winchester-helen-mirren-haunted-house-san-jose

https://www.atlasobscura.com/places/winchester-mystery-house

Kuvalähteet ylhäältä alas:

Gentgeen; InSapphoWeTrust; Kai Schreiber; Larry McElhiney @wikimedia commons.

Helsingin hautausmaista – Kampissa sijainnut kalmisto

Tällä kertaa tarkastelemme toista helsinkiläistä vanhaa hautausmaata, Kampin alueella sijainnutta laajaa hautausmaata, johon kuuluu muun muassa nykyään Ruttopuistoksi kutsuttu alue. Tämä seutu on ollut vuosisatojen ajan monien helsinkiläisten viimeinen leposija.

1600-luvun lopun nälkävuodet toivat nälästä kärsiviä ja siihen kuolevia ihmisiä ympäri Suomen Helsinkiin. Kaupungissa nälkään kuolleille määrättiin syrjäinen Kampin kenttä Bulevardin ja Fredrikinkadun tienoilta. Parikymmentä vuotta myöhemmin kaupunkiin levisi rutto varotoimista huolimatta. Kuolleisuus ruttoon oli hyvin suurta, ja jälleen tarvittiin Kampissa sijainnutta hautausmaata. Nykyään vanhaa kirkkopuistoa kutsutaan Ruttopuistoksi, eikä monelle ehkä tule mieleen että he viettävät esimerkiksi kesäitä piknik-päivää kirjaimellisesti haudoilla istuessaan vehreässä ja rauhallisessa puistossa.

Vanha kirkkopuisto, myös Ruttopuistona tunnettu.

Kampissa sijainneet hautausmaat eivät jääneet tähän, vaan armeijan tykistö perusti alueelle oman hautausmaansa. 1790-luvulla perustettiin seurakunnan hautausmaa, jonka tarkoituksena oli vähentää hautaamista nykyisen Senaatintorin alueelle.

Lapsikuolleisuus oli erityisen suurta kaupungissa, joten Kamppiin on haudattu huomattavan paljon lapsia. Toinen runsaasti edustettu ryhmä on kaupungin virkamiehet. Vainajien hautaaminen Kampin hautausmaalle päättyi vuonna 1829, ja puisto alueesta tuli kaksikymmentä vuotta myöhemmin. On arvioitu, että Kampin hautausmaalle haudattiin yli 130 vuoden aikana noin 10 000 vainajaa. Poikkeuksellisesti Vanhaan Kirkkopuistoon haudattiin Helsingin valtauksessa kuolleita saksalaisia sotilaita vuonna 1918.

Helsingin valtauksessa kaatuneiden saksalaissotilaiden hauta vuonna 1918.

Helsingissä ei ole kovin montaa kummitusta, jotka viihtyisivät hautausmailla. Bulevardin apteekin kellarissa on kuitenkin nähty heti sotien jälkeen vihertävää valoa loistava hahmo, joka oli anonut farmaseutilta apua vaivoihinsa. Apteekin kellarissa on nähty aavemaisia hahmoja vielä myöhemminkin annetun suullisen tiedonannon mukaan. Toisaalta jos perustaa apteekin keskelle ruttoon kuolleiden hautausmaata, niin voi varmasti varautua yliluonnollisiin lääkkeiden pyytäjiin.

Ensi viikolla obskuriteettikabinetissa vietetään itsenäisyyspäivää. Seuraava blogikirjoitus ilmestyy Lucian päivänä parin viikon päästä, jolloin tutustaan ruotsinkielisen Pohjanmaan uskomusolentoon, lapsia kehdosta vievään bytisbåneen.

Lähteet:

Aalto, Seppo 2016: Kauppiaita ja laivanvarustajia: helsinkiläisten elämä Ruotsin aikana 1550-1809. Siltala.

Aaltonen, Sami 2002: Aavetaloja. Nemo

Kairulahti, Vanessa ja Karolina Kouvola 2019: Helsingin henget: Opas aaveiden pääkaupunkiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Pehkonen, Marja 2008: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta. Narinkka. Helsingin kaupunginmuseo.

Turunen , Piia 31.10.2015: Mahtuvatko vainajat multiin? Helsingin hautausmaita laajennettava lähivuosikymmeninä. https://www.studio55.fi/vapaalla/article/mahtuvatko-vainajat-multiin-helsingin-hautausmaita-laajennettava-lahivuosikymmenina/5511912 (tarkistettu 7.11.2019)

Ensimmäinen kuva: Rista Simo SER, Helsingin kaupunginmuseo. Helsinkikuvia.fi.

Toinen kuva: Gunnar Lönnqvist, Helsingin kaupunginmuseo. Helsinkikuvia.fi