Vuonna 1891 Mårten Thors kiersi Pohjanmaata ja keräsi paikallisia asukkailta uskomustarinoita ja muita kansanperinteen kertomuksia. Hänen kokoelmaansa päätyi maininta siitä, että Vöyrissä poltettiin paljon noitia Hartmanin ollessa siellä aikoinaan pappina. Noidat eivät kuitenkaan ottaneet palaakseen, sillä tuli ei jostain syystä tarttunut heihin. Tämä ei Hartmania lannistanut, vaan hän huusi paikalle lisää tuohta ja tikkuja. Näin saatiin noidat poltettua. Samasta Hartmanista kerrottiin, että hän oli adoptoinut noidan pojan, mutta poika oli valitettavasti ehtinyt jo oppia noitakeinoja äidiltään. Hän pystyi muun muassa pysäyttämään kuormaa vetävät hevoset niille sijoilleen tahdonvoimallaan. Lopulta Hartman kyllästyi pojan touhuihin ja lähetti tämän Tukholmaan pois silmistään. Kuka tämä pastori Hartman oikein oli ja onko kyseessä vuosisatoja vanha uskomustarina, jonka kautta on kerrottu paikkakunnalla tapahtuneesta noitavainosta?

Vöyrissä on Bror Åkerblomin paikallishistorian mukaan ollut kaksikin Haartman-nimistä kirkkoherraa. Ensimmäinen, Jacob Haartman, toimi kirkkoherrana vuosina 1732-1767. Hänestä Åkerblom ei kerro muuta kuin että hän oli kotoisin Inkoosta ja meni naimisiin edellisen apupapin lesken, Beata Kiemmerin kanssa. Muutama vuosi myöhemmin ensimmäistä Haartmania seurasi toinen, Johan Haartman, ensimmäisen Haartmanin veli. Johan toimi vöyriläisten sielunpaimenena vuosina 1769-1794, mitä ennen hän oli ollut Pohjanmaan rykmentin pastorina ja osallistui tässä toimessaan Pommerin sotaan. Hän oli naimisissa Catharina Sophian, apupappi Johan Gezeliuksen tyttären kanssa. Åkerblom ei mainitse kummankaan kohdalla yhteyksiä noitien polttamiseen tai noitien oppipoikiin. Sen sijaan hän kertoo ensimmäisestä noituudesta kuolemaantuomitusta vöyriläisestä, Margeta Sigfridintyttärestä.

Åkerblom kertoo, miten Margeta Sigfridintytär joutui ensimmäisenä epäilyksenalaiseksi noituudesta kirkkoherra Kristiern Wernbergin aikana. Margeta kutsuttiin käräjille keväällä 1675, mutta hän torjui itsepintaisesti kaikki syytökset. 9-vuotias Mickel Jakobinpoika kutsuttiin todistamaan asiasta. Lapsien käyttäminen todistajina noituusoikeudenkäynneissä oli yllättävän yleistä Ruotsissa, ja osa lapsista saattoi todistaa jopa vanhempiaan vastaan. Mickel todisti, että Margetan tyttärenpoika, 7-vuotias Gustav, oli kertonut hänelle miten hänen isoäitinsä matkusti Blåkullaan. Tämän lisäksi Gustav oli opettanut Mickelille loitsun, joka vapaasti käännettynä kuului: “Paholainen tulee saamaan sinut, hän tulee viemään sinut pois, hän tulee vetämään jokaisen jäsenen sinusta, hän tulee vetämään sinut keskeltä ja sinusta.” Lopulta Margeta myönsi, että hän oli nuoruudessaan oppinut noitataidoistaan kuuluisalta, sittemmin jo kuolleelta Badstugu- eli Sauna-Kaisalta miten Blåkullaan matkustetaan voidelluilla vasikoilla. Sittemmin Margeta oli tehnyt matkansa Paholaisen luokse lampaalla ratsastaen ja vienyt Vihtahousulle lahjaksi pienen voirasian, mutta oli saanut moitteet niin pienestä lahjasta.

Seuraavilla käräjillä Margeta perui tunnustuksensa, mutta tätä epäiltiin edelleen. Nyt oli hänen tyttärenpoikansa, Gustavin aika astua todistamaan. Tämä kertoi, että oli kolmen vuoden ajan matkustanut äitinsä ja isoäitinsä kanssa Blåkullaan. Siellä hänelle oli tarjottu ruokaa ja kunnon poikana Gustav oli siunannut ruuan ennen syömistä. Heti siunaamisen jälkeen ruoka oli muuttunut käärmeiksi ja liskoiksi Gustavin silmien edessä. Gustav kertoi muistakin näyistä Paholaisen luona. Matkalla sinne ensimmäistä kertaa hän oli nähnyt paljon pieniä naisia valkoisissaan laulamassa kirjasta ja toistamassa, että oli pyhä pääsiäisyö. Paholaisella oli ollut kaksi sinistä tulta palavaa kattilaa, joissa oli keitetty menehtyneiden noitien sieluja. 

Nykylukijalle Gustavin kertomukset vaikuttavat fantasiakirjallisuudelta, mutta Vöyrissä 1600-luvun lopulla ne olivat totisinta totta ja Margeta Sigfridintytär tuomittiin menettämään henkensä. Joulukuun 8. päivä vuonna 1675 hänen kaulansa katkaistiin ja hänen ruumiinsa poltettiin. Samoihin aikoihin Vöyrissä levisi muitakin huhuja noidista ja noituudesta epäillyistä. Åkerblomin mukaan huhut jatkuivat aina 1700-luvun alkuvuosikymmeniin asti. 

Vaikuttaisi siis siltä, että 1800-luvun lopussa muistiinmerkitty uskomustarina pastori Haartmanista ja tämän yhteydestä noitien polttamiseen ei pidä historiallisten lähteiden valossa paikkaansa. Merkille pantavaa kuitenkin on, että Vöyrissä todellakin on ollut noituussyytöksiä, ja vain muutama vuosikymmen ennen ensimmäisen Haartmanin astumista kirkkoherran virkaan. Voikin siis olla, että kollektiivisessa muistissa nämä kaksi asiaa ovat sekoittuneet toisiinsa ja muodostaneet uskomustarinan, jonka Mårten Thors taltioi 1800-luvun lopulla. 

Lähteet:

Thors, Mårten. SLS 22 Traditionsuppteckningar (1891).

Åkerblom, Bror K. 1962 [1937]. Vörå sockens historia: 1. Vasa, Vörå kommuns förlag.

Kuvalähde: Wikimedia Commons