1800-luvun lopulla aloitettu rakennus, joka ei koskaan valmistunut. Talon sisällä lukuisia portaita ja käytäviä, jotka päättyvät ei-mihinkään, avautuvat suoraan metrien syvyiseen pudotukseen tai nousevat kohti kattoa, jossa ei ole ovea. Kuulostaako monimutkaiselta? Sitä nimenomaan Winchester Mystery House on. 

Winchester Mystery House sijaitsee San Josen kaupungissa Kalifornian osavaltiossa. Sen rakennutti huomattavan varakas nainen nimeltä Sarah Lockwood Pardee Winchester. Raha ei kuitenkaan pelastanut Sarahia henkilökohtaisilta menetyksiltä. Hänen myöhempää elämää määrittelivät kaksi suurta tragediaa: hänen tyttärensä Annie menehtyi lapsuudentautiin ja hänen miehensä kuoli tuberkuloosiin. Sarahin mies ei ollut kukaan muu kuin William Wirt Winchester, Winchester-kiväärisuvun nuorimmainen. Hänen kuollessaan Sarah peri suvun omaisuuden, jonka avulla hän alkoi toteuttaa visiotaan suuresta talosta vuonna 1884. Sarah kuoli kolmekymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin rakennuttamassaan kodissa, joka ei ollut vielä tuolloinkaan valmistunut.

Sarahin pakkomielteisen rakentamisen taustalla oli ilmeisesti erään meedion hänelle henkimaailmasta tuoma viesti. Tämän viestin mukaan Sarahin epäonni, varhain menehtynyt tytär ja mies, johtuivat kirouksesta, jonka Winchesterin aseilla surmatut henget olivat langettaneet hänen päällensä. Henget janosivat kostoa, sillä Winchesterin suku oli tienannut omaisuutensa heidän kuolemallaan. Hyvityksenä hengille Sarahin tulisi rakentaa talo. New York Timesin artikkelin mukaan Sarah oli kertonut ystävilleen, että henget olivat kertoneet hänelle kaiken olevan hyvin niin kauan kuin talosta ja sen pihamaalta kuului vasaran pauke. 1800-luvun lopulla spiritistiset istunnot olivat suosittuja ja hengiltä pyydettiin muun muassa neuvoja omaan elämään. Sinällään Sarahin mahdollinen käynti meedion luona ei siis poikennut aikakaudelle tyypillisistä harrastuksista. 1800-luvun lopulla kiväärien valmistamista ei kuitenkaan pidetty yhtä tuomittavana kuin nykypäivänä, vaan ne olivat elinehto selviytymiseen esimerkiksi erämaaolosuhteissa. Tämä herättää ajatuksen siitä, oliko perimmäinen syy valtavaan rakennusurakkaan lopulta sittenkään syyllisyydentunto?

Sarah oli ostanut pian miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1886 San Josesta kahdeksan huonetta käsittävän kaksikerroksisen talon, jota hän alkoi hiljalleen laajentaa. Kaksi vuotta myöhemmin Sarahin sukulaistyttö muutti hänen luokseen asuen ympärille rakentuvassa talossa Sarahin kanssa vuoteen 1903 ennen kuin hän meni naimisiin ja jätti Sarahin asuttamaan taloa yksin. Sarah itse ei mennyt koskaan uudelleen naimisiin miehensä kuoleman jälkeen, vaikka varakkaalla perijättärellä olisi varmasti ollut ottajia. Winchester Mystery House, joka tunnettiin vuosisadan alussa nimellä Llanada Villa, sortui osittain neljännen kerroksen kohdalta Kalifornian suuressa maanjäristyksessä vuonna 1906. Taloa oli rakennettu kuumeisesti vuosina 1890-1900, jolloin se oli osittain kohonnut seitsemään kerrokseen asti. Joidenkin lähteiden mukaan Sarah piti maanjäristyksen tuhoja merkkinä hengiltä, joiden mielestä talo olisi ollut tuolloin liian lähellä valmistumista. Eihän taloa oltu rakennettu yhtä intensiivisesti kuin aikaisemmin kuuden vuoden aikana.

Talossa toistuu omituisten käytävien ja portaikkojen lisäksi numero 13. Esimerkiksi kylpyhuoneita talossa on tasan 13 kappaletta. Henkien hyvittely saattaa liittyä talon sisätilojen omituiseen arkkitehtuuriin. Uskomuksen mukaan aave ei voi kulkea talossa, jos siellä muutetaan jotain tai käytävät eivät johda mihinkään huoneeseen. Talon korkein torni on seitsemänkerroksinen ja pinta-alaltaan se on 24 000 neliömetriä. Se on salakäytävien puhkoma ja kalliita tiffany-lasein varustettuja ikkunoita on sijoitettu Sarahin toiveesta paikkoihin, joihin ei koskaan paista aurinko eivätkä ikkunalasit pääse näin ollen koskaan oikeuksiinsa.

Talo oli kuitenkin omana aikanaan hyvin moderni. Talossa pääsi nauttimaan lämpimästä suihkusta ja keskuslämmitys piti huolen etteivät varpaat palelleet talvella. Lämpimillä lattioilla tepsutellessa täytyi kuitenkin olla tarkkana, sillä talosta löytyy muun muassa ovi, joka johtaa suoraan neljän ja puolen metrin pudotukseen pihamaan kasvillisuuteen. Suuresta koostaan huolimatta taloon ei koskaan tehty virallisia arkkitehtuuripiirustuksia tai muita suunnitelmia – tai ainakaan niitä ei ole säilynyt. Jotkut ovatkin arvelleet, että oudoilta vaikuttavat ratkaisut johtuisivat ainakin jossain määrin arkkitehdin katseen puutteesta.

Sarahin kuoleman jälkeen seuraavana vuonna John ja Mayme Brown asettuivat taloon. Heidän tarkoituksenaan oli avata pihamaalle vuoristorata, mutta pian he huomasivat että kävijöitä kiinnosti enemmän itse talo kuin mahdollinen huvilaite. Niinpä he alkoivat pitää talossa esittelykierroksia ja talon maine kummitustalona alkoi levitä. Jo rakennusvaiheessa työmaalla työskennelleet kertoivat Sarahin pitävän joka yö spiritistisiä istuntoja, joissa hän kutsui luokseen hyviä henkiä pyytääkseen heiltä ohjeita talon rakentamiseen. Sarahin kerrottiin nukkuvan joka yö eri huoneessa, jotta henget eivät löytäisi hänen luokseen yöllä. Toisaalta Sarah kohteli palveluskuntaansa hyvin eivätkä he puhuneet emäntänsä tavoista mitään ulkopuolisille edes tämän kuoltua.

Nimen Mystery House talolle antoi kuitenkin kukapa muukaan kuin suuri taikuri Harry Houdini, joka turhaan yritettyään ratkoa Halloween-yönä vuonna 1924 talon paranormaaleita ilmiöitä ammattitaidollaan julisti sen olevan todellinen “mystery house.” Taskulamppukierrokset ja behind-the-scenes-kierrokset talossa alkoivat todenteolla 1980-luvulla. Talon maine kasvoi entisestään ja vuonna 2018 talon omistajattaren elämästä kertova elokuva Winchster julkaistiin pääosanäyttelijänä aina loistava Helen Mirren.

Lähteet:

Goldstein, Diane, et al. 2007: Haunting Experiences : Ghosts in Contemporary Folklore, Utah State University Press.

winchstermysteryhouse.com

https://www.vanityfair.com/hollywood/2018/02/winchester-helen-mirren-haunted-house-san-jose

https://www.atlasobscura.com/places/winchester-mystery-house

Kuvalähteet ylhäältä alas:

Gentgeen; InSapphoWeTrust; Kai Schreiber; Larry McElhiney @wikimedia commons.